Palasin tänään vanhempieni luota maalta takaisin kaupunkiin. Viimeiset neljä viikkoa on ollut mukavia, väsyttäviä ja noh, stressaavia, joten palaan oikein mielelläni takaisin omaan kämppääni, jossa kukaan ei mussuta vieressä, että pyykit ovat seisseet koneessa jo tunnin tai, että miksi kukaan ei ole hakenut postia!

Rannalta takaisin kämppääni kävellessäni muistin, että herran jumala! Minullahan on blogi, johon en ole ikuisuuksiin kirjoittanut mitään!!! Noh, tähän on ollut ihan hyvä syy, ei ole ollut mitään kirjoitettavaa... Tai tuo nyt on jo suoranainen valhe! Olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta yksi syy innottomuuten on ollut kevään ja alkukesän liiallinen koneella olo. Nyt on siis pää ja sormet levänneet, joten passaa kirjoitella.

Tänä keväänä sinkkuus meinasi saada pahan kolhun -> humala - tuttu tuntematon mies - seksikohtaus kuin jostakin elokuvasta - pirun menkat, jotka eivät osaa tehdä muuta kuin temputella - paniikki - pari raskaustestiä. Näin, tälleen rautalangasta väännettynä. Oli se kyllä hirmuinen säikähdys, kun rupesin odottelemaan menkkoja eikä niitä tahtonut kuulua. Mutta mikä helpotus se olikaan, kun ne sitten saapuivat vaikkakin "hieman" myöhässä. Pisti kyllä miettimään asioita. Teki mieli vaan juosta ja lujaa! Nyt sitten on säikähdyksestä selvitty ja sinkkuelämää jatkettu, tosin ehkä himpun verran hillitymmin.

Ah, mutta mikä ihana ilma siellä ulkona onkaan! Vaikka aamupäivästä vähän satoi vanhempien luona, niin nyt täällä kaupungissa paistaa aurinko ja varjossa on 23,5 astetta lämmintä! Täydellinen rantapäivä. Siellä tulikin vietetty lähes kaksi tuntia. Kävin vähän uimassa, luin Sairaanhoitaja- ja Trendi-lehteä ja käristelin tätä ihoani. Harmi vaan, näyttää siltä, että ei tämä minun iho rusketu, ainoastaan päivettyy... Noh, on sekin parempi kuin olla aivan kalkkilaivan kapteeni. :)

 

Pusi pusi ja hali hali ;)

Kerran on vuodessa sellainen päivä,
ett' haihtuu äideiltä huolen häivä.
Kukkia,kakkuja,soittoakin riittää,
kunhan saan vaan äitiäni kiittää.
Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea äiti-kulta!

Hauskaa Vappua kaikille internetin ihmeellisen maailman seikkailijoille!

Ah mikä ihana keskustelunaihe. Miehet ja kuuntelu. Kaikki naiset ovat varmasti elämänsä aikana keskustelleet miesten kanssa. Totta kai, sitä ei voi välttää.

Naisten ja miesten keskustelutaidoista ja KUUNTELUtaidoista on tehty tutkimuksia ja kirjoja paljon. Naisten ja miesten kuuntelutaidot eroavat huimasti toisistaan. Naiset ovat läsnäolevia ja myötäeläjiä, miehet taas näyttävät siltä kuin heitä ei kiinnosta mikään muu kuin se likatahra tapetissa.

Miehet eivät osoita millään tavalla kuuntelevansa, tai korkeintaan vähän murahtelevat ja mumisevat. Ja sitten tapahtuu se, mistä miehet eivät pidä: nainen kysyy "Kuunteletko sinä?" tai "Mitä minä äsken sanoin?".

On tietenkin miehissä poikkeuksia, mutta tahdon nyt ehdottomasti kärjistää asiaa, sillä jospa täällä olisi joitakin miehiä, jotka käyvät tämän lukemassa ja saan heidät miettimään omia kuuntelutaitojaan.

Hyvä kuuntelijahan osoittaa olevansa aidosti kiinnostunut ja osoittaa myös kuuntelevansa. Hyvä kuuntelija ottaa katsekontaktin (eikä katsele sitä likatahraa siellä tapetissa) ja myötäelää puhujan tunteet. Myötäeläminen ei tarkoita sitä, että pitäisi itkeskellä, jos puhuja itkee, vaan että taputtaa vaikka olkapäälle tai ottaa ainakin neutraalin ilmeen.

Syvällä kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että miehet osaavat olla myös hyviä kuuntelijoita, he eivät vain näytä sitä. Tai sitten heillä on käytössä se yksi hyvän kuuntelijan ominaisuus: he joko katsovat silmiin tai osoittavat kuuntelevansa pienillä kysymyksillä tai muutamalla sanalla kehottaen puhujaa jatkamaan.

Esimerkiksi: Erään kerran miesYSTÄVÄ (huom, on siis MIESYSTÄVIÄ ja miesYSTÄVIÄ) oli minun luona käymässä ja juttelimme usean tunnin ajan aamun pikkutunneilla. Kun minä puhuin asioistani (opiskelusta, asumisesta uudessa kaupungissa jne... muista naisten lempiaiheista) hän vain makasi sängyllä ja tuijotteli kattoon, mutta, MUTTA teki välillä pieniä kysymyksiä, jotka vain innostivat minua jatkamaan puhumista.

Naisethan tunnetusti rakastavat puhumista, vaikka kuinka olisi ääni käheänä tai kurkkukipeänä, naiset vain jatkavat puhumista.

Joten, miehet, opetelkaa kuuntelemaan, joskus naisillakin saattaa olla semmoista asiaa, mistä tekin hyödytte.

 

"Maybe men and women aren't from different planets as pop culture would have us believe. Maybe we live a lot closer to each other. Perhaps, dare I even say it, in the same zip code."

- Carrie Bradshaw - Sex and the City - 

Welcome to the Sex and the City.

Näin on taas avattu uusi blogi miljoonien ja taas miljoonien (ettei jo miljardien...) blogien suureen maailmaan.

Sinkkuus on aivan normaali ilmiö, jota esiintyy omassa kaveripiirissäni mitä suuremmissa määrin.

Mutta puhutaanko sinkkuudesta ja parisuhteista samalla tavoin, kuin Sinkkuelämää-sarjassa? En usko, tai sitten en ole vain törmännyt blogeihin, joissa käsitellään sinkkuutta ja parisuhteiden mieletöntä maailmaa.

Blogini käsittelee kaikkea sinkkuudesta, parisuhteista, miehistä ja naisista. Ja mikä parasta, otan vastaan lukijoiden omia aiheideoita, mistä te haluaisitte minun kirjoittavan, mistä haluatte keskustelua.

Toivotaan, että viihdytte mukanani tässä Sinkkuelämässä!

 

"After all, computers crash, people die, relationships fall apart. The best we can do is breath and reboot."

-Carrie Bradshaw - Sex and the City -